PALJAIN JALOIN

Niin mä kerran

tieni aloin,

niin mä kuljen:

paljain jaloin.

Avohaavat

syvät näissä

ammottavat

kantapäissä:

rystysihin

joka kiven

jäänyt niist' on

verta hiven.

- Mutta niinkuin

matkan aloin,

päätän myös sen:

paljain jaloin.

Silloinkin, kun

tuska syvin

viiltää, virkan:

- Näin on hyvin-

- Tapahtukoon

tahtos sinun,

Kohtaloni,

eikä minun.